Superwappu

Vappu tuli ja meni. Tavallisesta poiketen juhlijoilla on nyt kokonainen viikonloppu aikaa palautua. Aattoa vietin ystäväni Lauran luona. Eksyin matkalla ja pelkäsin olevani myöhässä, mutta kun lopulta pääsin perille, ei paikalla ollut lisäkseni kuin yksi vieras ja juhlien emäntäkin oli paennut kauppaan ostamaan lisää boolitarvikkeita :--D

Päälläni oli Bershkasta vuosi sitten ostettu raidallinen kukkamekko. Ihanaa kun tulee kesä ja pystyy taas käyttämään mekkoja enemmänkin.

Tarjolla oli karkkia, sipsiä, popcornia ja itsetehtyjä vappumunkkeja. Boolissa uiskenteli sitruuna- ja limeviipaleiden seassa ihania välkkyviä kumiankkoja! Tietokoneeseen oli kytketty hienot musiikin tahdissa välkkyvät kaiuttimet, joiden sisällä suihkusi vettä.

Meitä oli loppujen lopuksi aika iso porukka, kaikki eivät seuraavaan kuvaankaan ehtineet. Oli ihanaa nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja tutustua myös muutamaan uuteen ihmiseen. Aika kului jutustellessa ja booli katosi parempiin suihin. Illalla jatkettiin vielä keskustaan Ale pubiin tanssimaan. Kiitos kaikille tuhannesti, oli mukavaa!

Vappupäivältä mulla ei ole kuvia, mutta kävin Kaivopuistossa ja Kaisaniemen puistossa kääntymässä. Tää oli muuten ensimmäinen vuosi kun mulla ei ollut heliumpalloa, nyyh!

Oliko teillä hyvä juhlatunnelma?

Pieniä muutoksia

Blogi koki pienen muutoksen. Nimi lyheni, entinen Meripihkaa ja tuhkatuulia vaihtui pelkäksi Meripihkaa:ksi.

Ulkonäöllisesti muutokset ovat aika pieniä, oikeastaan vain otsikkokuva ja tausta menivät vaihtoon, minkä lisäksi levensin ulkoasua. Mitä mieltä olette kokonaisuudesta? Entä kummasta bannerista pidätte enemmän, vanhasta vai uudesta?

vanha:



uusi:

Lisäksi päätin, että kirjoitan täällä välillä myös anoreksiastani. Tuntuu jollain tavalla teeskentelyltä jättää kyseinen sairaus kokonaan mainitsematta, koska se on pitkään ollut ja on edelleen suuri osa elämääni.

Lisäksi voisin toteuttaa muutamia toivepostauksia, jos teillä on sellaisia heittää!

My day: Monday is a new beginning

Tänään olen viettänyt rauhallista vapaapäivää. Ja ennen kaikkea syönyt varmaan tuplasti sen mitä normaalisti. Tiedän, että olen edelleen alipainoinen, eikä siis edes useamman kilon painonnousu ole (teko)syy vähentää syömistä. Myönnän, että sen jälkeen kun pääsin sairaalasta kolme viikkoa sitten, syömiseni on ollut suorastaan kaaoottista.Tästä kuitenkin lähtee uusi viikko ja uusi alku. Se kuitenkin syömishäiriöstä ja siirrytään postauksen aiheeseen: maanantaipäivääni kuvina! Kamerana toimi ensimmäinen oma kamerani, melkein 10 vuotta vanha Olympus SP-510 UZ superzoom. Kuvien laatu on siis sen mukaista.

Aamulla olisi ollut mahdollista nukkua pitkään, mutta kyllästyin sängyssä pyörimiseen jo ennen kahdeksaa. Söin ateriasuunnitelman mukaisen aamiaisen ja luin samalla Hesarin. Pieni aivojumppakin tuli tehtyä, kun tiedesivuilta löytyi ratkottavaksi yhtälöitä.

Oon jäljessä Salkkareista, joten päälle katsoin digiboksilta pari viime viikon jaksoa.

Kriiseilin vaatteiden kanssa ja kokeilin useamman vaateyhdistelmän läpi, mutten silti ollut lopputulokseen tyytyväinen. Asu rakentui loppujen lopuksi uusien nahkashortsien ympärille. Ajan kuluksi meikkasin pitkän kaavan mukaan ja sitten saikin olla taas jo syömässä...

Lounaaksi kasasin lautaselle eilisen linssi-kukkakaalicurryn jämät, parsakaalia ja raejuustoa. Salaatiksi pilkoin kurkkua ja kesäkurpitsaa. Aamuinen avokado-reissumies oli niin hyvää, että tein toisen samanlaisen!

Sade oli lakannu iltapäivällä, joten yhden jälkeen lähdin kävelemään kohti Kaapelitehdasta. Koffin puistossa oli jo ihanan vihreää, puissa oli silmuja ja kukkiakin puski jo ruohon seasta.

Kaapelille suuntasin, koska syömishäiriöliitolla on siellä toimitiloissaan joka maanantai ja torstai kaikille avoin kahvihetki, jossa voi tee- tai kahvikupposen äärellä rupatella niitä näitä. Keskiviikkona Etelän-SYLI:llä olisi muuten Wappuaaton aaton avoimet ovet klo 13-15, joihin voisin lähteä käymään jos saan seuraa. (Anyone?)

oleskelutilat

Bussimatka takaisin kotiin oli ehkä hirvein ikinä. Pienin haitta oli, että Lumiani on huollossa, enkä saanut räpeltää älypuhelintani. Ruoholahden pysäkiltä nimittäin pujahti keskiovista maksamatta sisään erittäin päihtynyt mieshenkilö. Mulla ei ole mitään alkoholisteja tai narkomaaneja vastaan, ei, suurin osa on ihan mukavia tyyppejä jotka on vaan hukassa elämänsä kanssa. Mutta siinä vaiheessa kun kanssamatkustajille aletaan huudella tappo- ja puukotusuhkauksia, pistää kyllä vähän pelottamaan. Tai siis, "Vittu mä puukotan sut!" Mistä sitä tietää, jos toisella on oikeesti puukko takataskussa? Tyyppi jäi kuitenkin pois kyydistä, eikä mitään tapahtunut.

Päivälliseksi kotiin tullessani jouduin turvautumaan sienikeittoon + pariin leipään, koska kukaan ei ollut jaksanut käydä kaupassa.

Mulla on kirjastossa lainassa jo toista kuukautta Maggie Stiefvaterin "Ikuisuus". (Nuorten kirja, mutta... helppolukuisuus sallittakoon mun rasvanpuutteesta kärsiville aivoille!) Lukemista häiritsi jonkin verran, kun vartin välein piti tarkastaa koneelta Facebook ja lukea seurattuja blogeja.

Sisälläolo alkoi ahdistaa ja päätin vielä kahdeksan aikaan lähteä ulos sateeseen kävelylle. Huono ilma oli jotenkin rauhoittavaa, kaikilla muilla oli kiire jottei kastuisi, mutta itse koin sateen puhdistavana.

after rain

Kotona, etsittyäni ensin kameran tietokonepiuhaa ikuisuuden, keitin itselleni ison kupin omena-kaneliteetä (ja koska pitää pitää pitää syödä, niin lisäksi leipä juustolla ja viili omenasoseella ja kanelilla) ja linnoittauduin huoneeseeni koneen ääreen. Blogger auki ja postausta kyhäilemään!

Tähän menikin vähän pidempään kun kuvittelin, joten toivotan hyvää tiistaita maanantai-illan sijaan kaikille!

Lauantai Suomenlinnassa

Mulla on ollut tänään yksi vuoden parhaista päivistä!

Osallistuin siis Etelän-Sylin järjestämälle viiden kerran Voimauttava valokuvaus -kurssille. Tänään meillä oli viiden tunnin kuvauskerta Suomenlinnassa. Sää suosi ja välillä auringonpaisteessa oli ihanan kesäisen lämpöistä. Mulla oli tosi ihana pari, jonka kanssa kävelimme ympäri Suokkia ja otimme toisistamme kuvia kamerallani. Molemmilla oli omat muistikortit, joten kumpikin sai kuvat vain itsestään. Mulla jäi tosi hyvä olo kun katselin kuvia itsestäni: "Apua, musta saa kauniitakin kuvia!" Ois vaan iteki kiva nähdä minkälaisia kuvia onnistui toisesta ottamaan!

En vielä halua ladata tänään otettuja kuvia blogiini. Kurssi on vielä kesken ja saadakseni kaiken irti haluan käydä sen loppuun meidän kuuden osallistujan kesken. Ensi tapaamiseen olisi tarkoitus valita tänään otetuista kuvista vähintään kymmenen. No mulla noita kertyi liki 30, jotka aion käydä kehittämässä. Koko kurssia varten on vielä hakusessa vihko, johon ajattelin liimata kuvia lapsuudestani, nuoruudestani ja uusia kuvia, joita tänään otimme.

Jos jotakuta kiinnostaa voimauttava valokuvaus menetelmänä, lisää voi lukea täältä: Maailman ihanin tyttö.

Loppuun vielä yksi tämän päivän otoksista, jonka lisäsin Facebookin profiilikuvaksikin:

Hapanimelä tofukastike

Tein muutama päivä sitten lounaaksi tofukastiketta riisin kanssa tarjoiltavaksi. Tuli sen verran hyvää, että päätin jakaa reseptin täälläkin.

Halusin tehdä tofusta jotain muuta kuin ainaista nuudeliwokkia. Googlailin reseptejä ja törmäsin hapanimeläkastikkeeseen. Sekaan voi heittää melkein mitä vain, joten hieman tutkiskeltuani päätin tehdä omaan makuuni sopivan version. Tofun seuraksi pääsi paprikaa, sieniä ja ituja.

hapanimelä:
3dl ananasmehua
4rkl valkoviinietikkaa
4rkl soijakastiketta
4rkl sokeria
2rkl ketsuppia

1pkt tofua
1 vihreä paprika
200g tuoreita herkkusieniä
100g mungin ituja
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1rkl raastettua inkivääriä

Maizenaa suurustamiseen ja oliiviöljyä paistamiseen

Kuutioi maustamaton tofu ja marinoi se soijakastikkeessa. Sekoita hapanimelän ainekset kattilassa ja jätä hautumaan miedolla lämmöllä. Pilko sipuli, valkosipuli ja paprika ja viipaloi sienet. Raasta pala inkivääriä (lopun voi pakastaa myöhempää käyttöä varten). Paista tofut öljyssä ja siirrä ne sivuun odottamaan. Seuraavaksi kuullota sipulit, jonka jälkeen lisää pannulle valkosipulit, paprikat ja sienet ja paista jonkun aikaa. Kaada hapanimelä sekaan, lisää idut ja inkivääri. Lopuksi suurustetaan maizenalla, jolloin kastike pitää vielä kiehauttaa. Tarjoile basmatiriisin kera.

Ruoka sai kovasti kehuja ja oli ilmeisesti ihan hyvääkin, kun kaikki meni kerralla :---)

Where am I going?

Kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia ja ainakin itselläni lämmin ja aurinkoinen ilma vaikuttaa mielialaan positiivisesti. Siitä huolimatta olen ollut viime viikkoina niin alavireinen, ettei esimerkiksi bloggaaminen ole innostanut ollenkaan. En oikein tiedä mikä tähän tyhjään ja masentuneeseen oloon auttaisi, mutta jotakin olisi keksittävä.

Kävin viime viikolla opolla suunnittelemassa loppukevään kursseja. Huomenna alkaa ilmoittautuminen viidenteen jaksoon ja pääsiäisen jälkeen itse opinnot kevyesti vain parilla kurssilla. Loppuviikon vietin isovanhempieni luona rentoutuen. Löysin Järvenpään Seppälän loppuunmyynnistä aurinkolasit kahdella ja puolella eurolla. Näytän kärpäseltä noi päässä.

Tuntuu, että pidän hiuksiani aina samalla tavalla, joten tänään kokeilin kiinnittää etuhiukset ylös pitkästä aikaa. Olisi kiva laittaa hiuksia enemmänkin, mutta nämä ovat niin ohuet, ettei mikään oikein näytä hyvältä. En myöskään osaa pitää hiuksiani kiinni.

Aamupäivällä fiilistelin, kun ulkona oikeasti tarkenee nahkatakissa ja ilman pipoa. Tai siis ilman, että salaa tekee kuolemaa hypotermian takia. Jatkuispa nää kelit!

Älypuhelimettomuutta

En ole tajunnutkaan kuinka riippuvainen olen kännykän joka paikassa toimivasta nettiyhteydestä! Maanantai-iltana omistamani Nokia Lumia 620 sanoi itsensä irti melkein kahden vuoden käytön jälkeen. Yritin ladata puhelinta kolmella eri johdolla, mutta ei! Latauskohta kuumeni, mutta akku ei täyttynyt.

Ajattelin, että turha "pöllöpuhelinta" on enää viedä korjaukseen. Se on käynyt raivostuttavan hitaaksi, vaikka laturiongelma olisi helposti korjattavissa, joten parempi vain käyttää rahansa uuteen.

Eilisaamuna hain vanhempieni luota siskon vanhan simpukkapuhelimen, jotta edes puhelut ja tekstiviestit tulisivat perille. Voin sanoa että "melko" alkeelliselta tuntuu. Kirjoittaminen on hidasta, kamera yhtä tyhjän kanssa ja sovelluksia (herätyskelloa) saa etsiä valikosta ties minkä ikonin takaa.

Itse sain ensimmäisen kännykkäni vasta kuudennella luokalla, olin viimeinen luokaltani, mutta rakastuin siniseen Nokia 3100:seen heti kun sain sen joululahjapaketista käsiini. Siinä oli pelejä ja tosi kivoja soittoääniä, joita saatoin kuunnella koulumatkalla kun ei ollut mp3:sta, eikä cd-soitin mahtunut takin taskuun. Ai niin, tärkein juttu: se hohti osittain pimeässä! :'D

Nyt on edessä uuden kännykän valinta. Oon aika merkkiuskollinen, joten todennäköisesti päädyn taas lumiaan, vaikka edellisen puhelimeni kirosin moneen kertaan. Windowsin käyttöjärjestelmä on kuitenkin tuttu ja kaikki vanhat sovellukset saisi helposti ladattua uudestaan. Päätökseen vaikuttaa myös hinta: ei mulla ole varaa uusimpaan iPhoneen, eikä oikeestaan ees intoa kerskailla merkkituotteilla. Muutenkin oon aika lahjakas kadottamaan tavaroitani...

Nyt jatkan vielä hetken tutkimustyötäni netissä ja iltapäivän aikana voisi lähteä käymään Verkkokauppa.com:issa. Tulen sitten raportoimaan tarttuiko mitään mukaan.

Aurinkoista kexiviikkoa!

HH! @ Tavastia

Eilen oli Haloo Helsingin keikka Tavastialla. Kuvittelin meneväni yksin, mut tuol oli vaikka kuinka paljon tuttuja! Kiitos kaikille ihanille illasta!

Itse olin liikkeellä seuraavanlaisessa asussa:

Elli ja pojat rokkas ja loppuunmyyty Tava oli huikeesti mukana. Live-musiikki on vaan niin parasta. Nyt tuntuu, ettei jaksa odottaa seuraavaa keikkaa, mutta ehkä tässä kuukauden kestää...

Sain yhteiskuvatkin Ellin kanssa, mutta kumpikaan ei oikeen edusta. Huvittaa näin jälkikäteen toi asujen samankaltasuus.

Seuraavaks on ostettu lippu Turkuun. Nähdään Venukses! Kukaan tulossa?