My day: Monday is a new beginning

Tänään olen viettänyt rauhallista vapaapäivää. Ja ennen kaikkea syönyt varmaan tuplasti sen mitä normaalisti. Tiedän, että olen edelleen alipainoinen, eikä siis edes useamman kilon painonnousu ole (teko)syy vähentää syömistä. Myönnän, että sen jälkeen kun pääsin sairaalasta kolme viikkoa sitten, syömiseni on ollut suorastaan kaaoottista.Tästä kuitenkin lähtee uusi viikko ja uusi alku. Se kuitenkin syömishäiriöstä ja siirrytään postauksen aiheeseen: maanantaipäivääni kuvina! Kamerana toimi ensimmäinen oma kamerani, melkein 10 vuotta vanha Olympus SP-510 UZ superzoom. Kuvien laatu on siis sen mukaista.

Aamulla olisi ollut mahdollista nukkua pitkään, mutta kyllästyin sängyssä pyörimiseen jo ennen kahdeksaa. Söin ateriasuunnitelman mukaisen aamiaisen ja luin samalla Hesarin. Pieni aivojumppakin tuli tehtyä, kun tiedesivuilta löytyi ratkottavaksi yhtälöitä.

Oon jäljessä Salkkareista, joten päälle katsoin digiboksilta pari viime viikon jaksoa.

Kriiseilin vaatteiden kanssa ja kokeilin useamman vaateyhdistelmän läpi, mutten silti ollut lopputulokseen tyytyväinen. Asu rakentui loppujen lopuksi uusien nahkashortsien ympärille. Ajan kuluksi meikkasin pitkän kaavan mukaan ja sitten saikin olla taas jo syömässä...

Lounaaksi kasasin lautaselle eilisen linssi-kukkakaalicurryn jämät, parsakaalia ja raejuustoa. Salaatiksi pilkoin kurkkua ja kesäkurpitsaa. Aamuinen avokado-reissumies oli niin hyvää, että tein toisen samanlaisen!

Sade oli lakannu iltapäivällä, joten yhden jälkeen lähdin kävelemään kohti Kaapelitehdasta. Koffin puistossa oli jo ihanan vihreää, puissa oli silmuja ja kukkiakin puski jo ruohon seasta.

Kaapelille suuntasin, koska syömishäiriöliitolla on siellä toimitiloissaan joka maanantai ja torstai kaikille avoin kahvihetki, jossa voi tee- tai kahvikupposen äärellä rupatella niitä näitä. Keskiviikkona Etelän-SYLI:llä olisi muuten Wappuaaton aaton avoimet ovet klo 13-15, joihin voisin lähteä käymään jos saan seuraa. (Anyone?)

oleskelutilat

Bussimatka takaisin kotiin oli ehkä hirvein ikinä. Pienin haitta oli, että Lumiani on huollossa, enkä saanut räpeltää älypuhelintani. Ruoholahden pysäkiltä nimittäin pujahti keskiovista maksamatta sisään erittäin päihtynyt mieshenkilö. Mulla ei ole mitään alkoholisteja tai narkomaaneja vastaan, ei, suurin osa on ihan mukavia tyyppejä jotka on vaan hukassa elämänsä kanssa. Mutta siinä vaiheessa kun kanssamatkustajille aletaan huudella tappo- ja puukotusuhkauksia, pistää kyllä vähän pelottamaan. Tai siis, "Vittu mä puukotan sut!" Mistä sitä tietää, jos toisella on oikeesti puukko takataskussa? Tyyppi jäi kuitenkin pois kyydistä, eikä mitään tapahtunut.

Päivälliseksi kotiin tullessani jouduin turvautumaan sienikeittoon + pariin leipään, koska kukaan ei ollut jaksanut käydä kaupassa.

Mulla on kirjastossa lainassa jo toista kuukautta Maggie Stiefvaterin "Ikuisuus". (Nuorten kirja, mutta... helppolukuisuus sallittakoon mun rasvanpuutteesta kärsiville aivoille!) Lukemista häiritsi jonkin verran, kun vartin välein piti tarkastaa koneelta Facebook ja lukea seurattuja blogeja.

Sisälläolo alkoi ahdistaa ja päätin vielä kahdeksan aikaan lähteä ulos sateeseen kävelylle. Huono ilma oli jotenkin rauhoittavaa, kaikilla muilla oli kiire jottei kastuisi, mutta itse koin sateen puhdistavana.

after rain

Kotona, etsittyäni ensin kameran tietokonepiuhaa ikuisuuden, keitin itselleni ison kupin omena-kaneliteetä (ja koska pitää pitää pitää syödä, niin lisäksi leipä juustolla ja viili omenasoseella ja kanelilla) ja linnoittauduin huoneeseeni koneen ääreen. Blogger auki ja postausta kyhäilemään!

Tähän menikin vähän pidempään kun kuvittelin, joten toivotan hyvää tiistaita maanantai-illan sijaan kaikille!