Hapanimelä tofukastike

Tein muutama päivä sitten lounaaksi tofukastiketta riisin kanssa tarjoiltavaksi. Tuli sen verran hyvää, että päätin jakaa reseptin täälläkin.

Halusin tehdä tofusta jotain muuta kuin ainaista nuudeliwokkia. Googlailin reseptejä ja törmäsin hapanimeläkastikkeeseen. Sekaan voi heittää melkein mitä vain, joten hieman tutkiskeltuani päätin tehdä omaan makuuni sopivan version. Tofun seuraksi pääsi paprikaa, sieniä ja ituja.

hapanimelä:
3dl ananasmehua
4rkl valkoviinietikkaa
4rkl soijakastiketta
4rkl sokeria
2rkl ketsuppia

1pkt tofua
1 vihreä paprika
200g tuoreita herkkusieniä
100g mungin ituja
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1rkl raastettua inkivääriä

Maizenaa suurustamiseen ja oliiviöljyä paistamiseen

Kuutioi maustamaton tofu ja marinoi se soijakastikkeessa. Sekoita hapanimelän ainekset kattilassa ja jätä hautumaan miedolla lämmöllä. Pilko sipuli, valkosipuli ja paprika ja viipaloi sienet. Raasta pala inkivääriä (lopun voi pakastaa myöhempää käyttöä varten). Paista tofut öljyssä ja siirrä ne sivuun odottamaan. Seuraavaksi kuullota sipulit, jonka jälkeen lisää pannulle valkosipulit, paprikat ja sienet ja paista jonkun aikaa. Kaada hapanimelä sekaan, lisää idut ja inkivääri. Lopuksi suurustetaan maizenalla, jolloin kastike pitää vielä kiehauttaa. Tarjoile basmatiriisin kera.

Ruoka sai kovasti kehuja ja oli ilmeisesti ihan hyvääkin, kun kaikki meni kerralla :---)

Where am I going?

Kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia ja ainakin itselläni lämmin ja aurinkoinen ilma vaikuttaa mielialaan positiivisesti. Siitä huolimatta olen ollut viime viikkoina niin alavireinen, ettei esimerkiksi bloggaaminen ole innostanut ollenkaan. En oikein tiedä mikä tähän tyhjään ja masentuneeseen oloon auttaisi, mutta jotakin olisi keksittävä.

Kävin viime viikolla opolla suunnittelemassa loppukevään kursseja. Huomenna alkaa ilmoittautuminen viidenteen jaksoon ja pääsiäisen jälkeen itse opinnot kevyesti vain parilla kurssilla. Loppuviikon vietin isovanhempieni luona rentoutuen. Löysin Järvenpään Seppälän loppuunmyynnistä aurinkolasit kahdella ja puolella eurolla. Näytän kärpäseltä noi päässä.

Tuntuu, että pidän hiuksiani aina samalla tavalla, joten tänään kokeilin kiinnittää etuhiukset ylös pitkästä aikaa. Olisi kiva laittaa hiuksia enemmänkin, mutta nämä ovat niin ohuet, ettei mikään oikein näytä hyvältä. En myöskään osaa pitää hiuksiani kiinni.

Aamupäivällä fiilistelin, kun ulkona oikeasti tarkenee nahkatakissa ja ilman pipoa. Tai siis ilman, että salaa tekee kuolemaa hypotermian takia. Jatkuispa nää kelit!

Älypuhelimettomuutta

En ole tajunnutkaan kuinka riippuvainen olen kännykän joka paikassa toimivasta nettiyhteydestä! Maanantai-iltana omistamani Nokia Lumia 620 sanoi itsensä irti melkein kahden vuoden käytön jälkeen. Yritin ladata puhelinta kolmella eri johdolla, mutta ei! Latauskohta kuumeni, mutta akku ei täyttynyt.

Ajattelin, että turha "pöllöpuhelinta" on enää viedä korjaukseen. Se on käynyt raivostuttavan hitaaksi, vaikka laturiongelma olisi helposti korjattavissa, joten parempi vain käyttää rahansa uuteen.

Eilisaamuna hain vanhempieni luota siskon vanhan simpukkapuhelimen, jotta edes puhelut ja tekstiviestit tulisivat perille. Voin sanoa että "melko" alkeelliselta tuntuu. Kirjoittaminen on hidasta, kamera yhtä tyhjän kanssa ja sovelluksia (herätyskelloa) saa etsiä valikosta ties minkä ikonin takaa.

Itse sain ensimmäisen kännykkäni vasta kuudennella luokalla, olin viimeinen luokaltani, mutta rakastuin siniseen Nokia 3100:seen heti kun sain sen joululahjapaketista käsiini. Siinä oli pelejä ja tosi kivoja soittoääniä, joita saatoin kuunnella koulumatkalla kun ei ollut mp3:sta, eikä cd-soitin mahtunut takin taskuun. Ai niin, tärkein juttu: se hohti osittain pimeässä! :'D

Nyt on edessä uuden kännykän valinta. Oon aika merkkiuskollinen, joten todennäköisesti päädyn taas lumiaan, vaikka edellisen puhelimeni kirosin moneen kertaan. Windowsin käyttöjärjestelmä on kuitenkin tuttu ja kaikki vanhat sovellukset saisi helposti ladattua uudestaan. Päätökseen vaikuttaa myös hinta: ei mulla ole varaa uusimpaan iPhoneen, eikä oikeestaan ees intoa kerskailla merkkituotteilla. Muutenkin oon aika lahjakas kadottamaan tavaroitani...

Nyt jatkan vielä hetken tutkimustyötäni netissä ja iltapäivän aikana voisi lähteä käymään Verkkokauppa.com:issa. Tulen sitten raportoimaan tarttuiko mitään mukaan.

Aurinkoista kexiviikkoa!

HH! @ Tavastia

Eilen oli Haloo Helsingin keikka Tavastialla. Kuvittelin meneväni yksin, mut tuol oli vaikka kuinka paljon tuttuja! Kiitos kaikille ihanille illasta!

Itse olin liikkeellä seuraavanlaisessa asussa:

Elli ja pojat rokkas ja loppuunmyyty Tava oli huikeesti mukana. Live-musiikki on vaan niin parasta. Nyt tuntuu, ettei jaksa odottaa seuraavaa keikkaa, mutta ehkä tässä kuukauden kestää...

Sain yhteiskuvatkin Ellin kanssa, mutta kumpikaan ei oikeen edusta. Huvittaa näin jälkikäteen toi asujen samankaltasuus.

Seuraavaks on ostettu lippu Turkuun. Nähdään Venukses! Kukaan tulossa?

Gig gig gig

Olin keskiviikkona Bar Loosessa katsomassa Sallan ja Miron matka maailman ympärin keikkaa. Olin varmaan ensimmäistä kertaa baarissa selvinpäin. Keikka oli super, mutta en voi sanoa että olisi ollut erityisen mukavaa kuunnella seuraan tunkeutuvien nelikymppisten miesten juttuja. "Ootko Haloo Helsingin laulaja?" Joo en taida olla, Elli onkin Suomen ainoa blondi...

Mut SMMMY:n keikka oli mahtava! Sallan kanssa puhuttiin myös, että pitäis käydä meidän kantis-sushiravintolassa lounaalla vaihtamassa kuulumisia. (Todellakin pitäis!!!!) Ehkä täs parin viikon sisällä kun molemmilla on aikaa ;--)

Loskan kauneus

Viime päivät ovat olleet Helsingissä kirkkaita ja aurinkoisia. Vielä pari viikkoa sitten tilanne oli aivan toinen: taivaalta satoi räntää ja kadut olivat sohjoa. Kuitenkin, kun vähän katselee luontoa ympärillään, voi huonostakin säästä löytää jotain positiivista. Jos siis pystyy hetkeksi unohtamaan ne läpimäriksi kastuneet kengät...

Viime yönä kun en saanut unta tuijottelin ikkunasta ulkona riehuvaa lumipyryä. Aamulla näky ei ollut yhtä kaunis kuin vielä kuun alussa, kun taivaalta satava lumi / räntä jäi puiden oksiin. Päätin silti julkaista parin viikon takaiset kuvat, vaikka toivottavasti kohti kevättä kovaa vauhtia mennäänkin.

Syväpuhdistava shampoo

Värjäsin jonkin aikaa sitten blondatut hiukseni vaaleansinisiksi Crazy Colorin shokkivärillä. Tummensin sinistä sävyä vielä hopeashampoolla, mutta... meni pari viikkoa ja halusin jo blondit hiukseni takaisin!

En kuitenkaan halua tehdä värinpoistoa, hiukseni ovat niin hauraat, että saisin varmaan projektin jälkeen leikata latvoista vaikka kuinka monta (kymmentä) senttiä pois.

Olen siis ollut kärsivällinen. Kävin Stockmannilla ostamassa Four reasons:in syväpuhdistavan shampoon (n. 9€), jota olen laittanut sellaisenaan kuiviin hiuksiin, lisännyt hieman vettä ja vaahdottanut, kietonut elmukelmua päähän ja sen jälkeen istunut reilun tunnin koneella ennen pesua.

Sininen pigmentti lähtee hiuksista todella vaikeasti. Itselläni oli hattaranväriset vaaleanpunaiset hiukset viime kesänä ja tuo väri hävisi jo kolmessa pesussa. Turkoosi ja sinisävyinen pigmentti puolestaan ei lähde millään.

Syväpuhdistavan poispesun jälkeen kannattaa varautua todella kuivaan tukkaan, joten on hyvä käyttää kosteuttavaa hoitoainetta. Oma hoitoaineeni ei ole ollut tarpeeksi "hoitava", joten olen käyttänyt lisäksi normi ruokakaupasta ostettavaa kookosöljyä ja Yves Rocherin hiusnaamiota.

Olen nyt toistanut käsittelyn kuusi kertaa parin viikon sisällä ja vihdoin sininen väri alkaa lähteä. Tyvikasvu alkaa tosin olla jo niin karmiva, että kohta olisi ostettava hiusvärikin ihan vain sen takia.

Wanhojen tansseja ja trimmattu koira

Oon ollut nyt parin päivän ajan vähän pirteempi. En tiedä mikä mielialaan on vaikuttanut, mutta on ihanaa huomata kuinka kevät lähenee. Aamut alkavat olla valoisampia ja lämpötilat siedettäviä. Nautin pienistä hetkistä: aamun teekupillisesta, bussimatkasta Espooseen kauniine maisemineen, koiran rapsuttamisesta, uudesta musiikista.

Nuorin siskoni tanssi eilen wanhat. Olin Töölön kisahallilla katsomassa tansseja. Tyttöjen puvuissa edelleen oli voitolla tylliunelmat ja väreinä punainen, beige ja sininen. Itse odotin näkeväni enemmän iltapukuja, mutta ilmeisesti "prinsessa-päivän" mekon kuuluu olla edelleen vanteella varustettu.

Itse en ole tanssinut wanhoja, enkä varmaan tule tanssimaankaan, mutta pukuni olisi ollut harmaa. Rakastuin siskoni mekkoon, se olisi kelvannut minullekin. Liikutuin kun parit astelivat kentälle: ilman sairautta minäkin olisin voinut kokea saman.

Tänä aamuna heräsin kun koira uikutti sänkyni vieressä. Neiti halusi seuraa (tai ruokaa) ennen kello kahdeksaa, joten annoin terrierin hypätä sänkyyni ja käpertyä kainalooni, jotta sain nukuttua vielä tunnin verran.

Päivä oli kokonaisuudessaan todella mukava, käytiin koirapuistossa heittelemässä palloa ja äidin kanssa sushi-lounaalla. Söin itseni ähkyyn asti, mutta välipalaksi upposi vielä rivi Fazerin uutta popcorn-suklaata.

Luna kävi juuri trimmissä, joten se näyttää omiin silmiin karvaturrukan sijaan ihan kaljulta rotalta. Söpö otus se on kuitenkin ja koko ajan pitäisi leikkiä. Toivottavasti koirallakin on mukavampi olo kun karvat eivät ole koko ajan silmien edessä.

Nyt viikonlopun viettoon. Tarkoitus olisi leipoa laskiaispullia ja käydä pulkkamäessä, jos Helsingissä riittää vielä lunta ;--)