2015/06/03

Osastolla jälleen

Ei mun pitänyt tänne sairauksista kirjoittaa, mutta (kiitos todennäköisesti Instagramin) edellisen postauksen kommenttiboksiin tuli sen verran kysymyksiä aiheesta, että kerrotaanpa nyt kuitenkin.


Tuun todennäköisesti poistamaan tän postauksen myöhemmin!


Kuten oon aiemmin jo kirjotellu, ei mun olo oo ollut mikään mahtavin viime viikkoina. Oon parin viikon aikana käynyt psykiatrisessa päivystyksessä kolmesti. Ensimmäisellä kerralla mut vaan käännytettiin kotiin, toisella jäin yön yli kalium-tippaan ja psykiatri kävi haastattelemassa, tällä kolmannella jouduin juomaan lääkehiilet ja tuli lähete osastolle. Kun katsoo näitä kesän alkuja pari vuotta taaksepäin, taidan olla aika samassa jamassa kuin edellisinä vuosina. Itsemurhan partaalla vetämässä kaikki käsillä olevat napit naamaan. Joten nyt istun Aurorassa lyhyellä kriisijaksolla.

love you webcam..
Mun on tehnyt viime aikoina mieli laihduttaa ja painokin on hieman pudonnut. Siitä on tosi ristiriitaiset tunteet, koska en halua huolestuttaa perhettäni, ja se estää myös hoidon saamista. Kilo lisää vaa'alla tuntuu maailman hirveimmältä, vaikka kuinka yrittäisi järkeillä sen olevan välttämätöntä hengissä pysymisen kannalta.

Sain tänään onneksi luvan käydä varatulla syömishäiriöpolin ajalla, tuntui että kerrankin hyödyin tapaamisesta ja sain uutta motivaatiota tilanteeseen anoreksian suhteen. Oon alkuviikon mennyt melkein nollakaloreilla ja alkaa ottaa jo sydämestä, joten pelästyin vähän itsekin. Varattiin aika sisätautilääkärille viikon päähän, edellinen olisi ollut jo viime viikon maanantaina, mutta kukapas makasi tiedottomana päivystyksessä? Sain myös paikan päällä juotavaksi nutrin ja mukaan ~3500kcal:n ateriasuunnitelman, jota aion täällä noudattaa, vaikkei mielialaosaston hoitajien resurssit riitä pöydässä vahtimiseen. Kunhan joku kokoaa aterian mun kanssa, se riittää.

..and love you nutri
Suunnitelmat jatkon kannaltakin alkaa selkiytyä, joten itselle jää tehtäväksi näin alkuun vain selviytyä hengissä ja oppia sietämään erilaisia tunteita. Oon vähän tosi pettynyt kun lukiokurssi jäi taas kerran suorittamatta, mutta ehkä taas jälleen kerran pitäisi keskittyä vain itseensä ja paranemiseen. Toivotaan, että vointi lähtisi pikkuhiljaa parempaan päin.

Ana ja ehkä Jennakin lupas tulla huomenna moikkailee, on jotain odotettavaa tähän tylsään osastoarkeen.

15 kommenttia:

  1. tsemppiä ♥ alamäet ja romahdukset kuuluu parantumiseen (sitä tässä itsekin yritän hokea itselleni), joten älä ainakaan pode huonoa omaatuntoa siitä :3 !

    VastaaPoista
  2. Huh! No mut ihan hurjasti tsemppiä Noora, nyt ku otat rauhassa ja syöt nii tää on viimenen paranemiselle pyhitetty kesä. Sää pystyt siihen kyllä :)

    VastaaPoista
  3. Takaisin kuntsarille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei. Mun hoitoa ollaan siirtämässä pois Ulfåsasta normi psykalle.

      Poista
  4. Ootko 6-1? Ainakin sun asenne vaikuttaa blogin perusteilla nyt paremmalta kuin vuosi sitten! Ja hyvä, kun menit, ei siitä taatusti haittaa ole, jos tosiaan hoitaa "osuutensa". Ja ainakin 6-1 saa ruokailuun tukea, riippuu toki, ketä on omahoitaja jne.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 7-1:llä tällä kertaa, mutta tuttu paikka on tääki. Viime vuonna en pystynyt sitoutumaan hoitoon lainkaan, joten nyt on huomattavasti luottavaisempi olo.

      Poista
  5. Voimia Noora! ♥
    Toivottavasti pääset jatkamaan (normi)sh- tai k-osastolle.
    Pää pystyyn, selviät kyllä! ♥

    VastaaPoista
  6. Kurja kuulla, että olot on olleet noin hurjia:( Mutta upea huomata ero vuoden takaiseen, tarkoitan suhtautumistasi hoitoon, johon anonyymikin viittasi. Liian kovaa koulua käyt, mutta oppimista näyttää tapahtuvan, ole ylpeä itsestäsi!

    Ja hoitojuvioiden sselkeytyminen tekee varmasti hyvää, aikamoista soutaa huopaa -menoa ne ovat näin ulospäin näyttäneet olevankin. Mikään ihme, että herkkä ihminen haavoittuu.

    Toivottavasti saat kaipaamaasi lisäpotkua tuolta, vaikka lyhyttä jaksoa vissiin olikin luvassa (h*lvetin linjaukset "ei me säästetä").

    Valoa Sinulle!
    Ai niin, mun mielestä tällainen postaus ei ole "linjasta poikkeava", sun tilanne on ailahteleva ja ainakin itse luen mieluummin totta kuin ylisiloteltua.

    VastaaPoista
  7. Nyt sulle tuli odottamaton mahdollisuus koettaa tsempata oikein tosissaan. Anna itsellesi aikaa palautua ja ota kaikki hyöty irti osastosta, pärjäät sitten avohoidossa. :) Voimia!

    VastaaPoista
  8. Kiva että kerrot avoimesti kuulumisia ja fiiliksiä, vaikkei ne niin positiivisia olisikaan. Mutta toivottavasti saat osastolta apua ja motivaatiota, jotta jaksat jatkaa toipumista kotona. Sulla on vielä kaikki mahdollisuudet käsissä, tsemppiä Noora! ♥

    VastaaPoista
  9. Katsoin Areenasta dokumentin sotavalokuvaajasta, ja jostain syystä tulit mieleeni. Taistelutahtoa, voi hyvin.
    http://areena.yle.fi/1-2246159?autoplay=true

    VastaaPoista