2015/06/23

Kerro, kerro kuvastin...

Eilinen käyntini sh-polilla venyi miltei kaksituntiseksi. Näin sisätautilääkäriä ja hoitajaani, joiden kanssa päätimme tiivistää tapaamisia hetkeksi, jotta paino saataisiin noususuuntaan. Olen asiasta hyvällä mielellä, vaikka toisaalta painon nostaminen pelottaa, koska näen jo nyt itseni järkyttävän suurena.


Viime päivinä olen kuitenkin miettinyt myös kuinka huonosti kehoni voi ja pohtinut tätä myös ihan ääneen. Sydänfilmissä on muutoksia ja veriarvot heittelevät. Pystyisin vaikuttamaan kumpaankin omilla valinnoillani muuttaa syömistottumuksiani ja sallimalla itselleni enemmän, sillä karu totuus on, että vaikeasti alipainoisena ei elä pitkään, eikä ainakaan hyvää elämää.


Nyt keräilen tämän viikon voimia isovanhempieni luona Järvenpäässä. Huomenna alkaa Puistoblues-tapahtuma keskustassa, jota aion käydä katsomassa. Blues ei niinkään musiikin lajina kiinnosta, mutta ainakin viime vuonna kävelykadulla oli paljon erilaisia kojuja ja ihana kesäinen juhlatunnelma.


Toivotaan, että tämänpäiväinen aurinkoinen ilma jatkuu. Kesäkuu on jo pitkällä, enkä ole vielä kertaakaan ollut ottamassa aurinkoa rannalla tai nurmikolla maaten! Alkaa jo masentaa koko "kesä".

17 kommenttia:

  1. Hieno juttu, että saat ainakin toistaiseksi jatkaa sh-polilla. Tuumin, että hoitosi kenties oli jo siirtynyt yleispsykalle.
    Mukavaa myös, että lähdit isovanhempiesi luo Järvenpäähän. Paitsi että ilahdutat heitä, saat toivon mukaan itsekin pikkuisen helpotusta arjen ahdistuksiin... Isovanhemmat ovat ihania. Ja tärkeitä.
    Kovin on epävakaisia säitä povattu lähipäiviksi, joten ei muuta kun sateensuoja mukaan kun käppäilet keskustaan Puistobluesin pyörteisiin! Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen kiitollinen, että saan vielä jatkaa Ulfåsassa.
      Kameraa sai sadekuurojen ajan piilotella takin alla, mutta katu tuli käveltyä päästä päähän pariinkin otteeseen ;))

      Poista
  2. kuka on sairaanhoitajasi ulfåsassa? :) jos saa siis kysyä...

    VastaaPoista
  3. Mukava kuulla, että tapaamisia tihennetään ja tukea tehostetaan. Sinulla on kuitenkin tahto muutokseen, mutta pelko tehdä asioita itse on liian suuri. Nyt pääset useammin purkamaan mieltäsi ammattilaisille, mikä on tosi mahtavaa. Nauti reissuista ja alkaneesta kesästä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään vaan, että pelko on liian suuri jopa viikottaisiin tapaamisiin...

      Poista
  4. Näytät näissä kuvissa tosi kauniilta! :)

    VastaaPoista
  5. Sanat ei riitä kuvaileman sitä kuinka kaunis olet.

    VastaaPoista
  6. Sä oot yks kauneimmista näkemistäni tytöistä ja olisit vaikka painaisit plus kymmenen tai kakskymmentä kiloa lisää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäiskin painaa se +10kg, joten tuli vähän ristiriitainen olo tästä kommentista..

      Poista
    2. Kuinka ristiriitainen? :( Kun pohdit näkeväsi itsesi kauhean suurena niin tarkoitin kaikella vilpittömyydellä, että olisit edelleen hurjan kaunis (ja vielä kauniimpi!), vaikka painaisit sen kymmenen tai kakskymmentä kiloa lisää... eli et sun ei pitäis pelätä painonnousua yhtään! Pyydän anteeksi kun en osaa muotoilla ajatusta kovin oikeaoppisesti ja jos se alkoi ahdistaa. :(

      Poista
    3. Ei se mitään :) Tää sairaus vaan kääntää kaiken nurinkurisesti: olet kaunis nyt ja ehkä / voi olla myös jos painaisit enemmänkin. Mutta kiitos <3

      Poista
    4. Voih... mä oon ihan varma että vielä jonain päivänä koko tauti on sulle pelkkää historiaa ja pystyt nauttimaan itsekin siitä, kuinka kaunis ja lahjakas olet (sun piirustukset ja valokuvat ovat upeita!)

      Oon lukenut sun blogia jo vuosia, ja toivon sulle pelkkää hyvää. <3

      Poista
  7. Törmäsin blogiisi sattumalta ja "jäin koukkuun".. Pakko sanoa että olet ihan mielettömän kaunis, ihana ja rohkea nuori nainen (vaikka en edes tunne sinua henk.koht.)!! <3 Itsekin syömishäiriön kanssa kahdeksan vuotta kamppailleena tiedän, mitä kadotusta se on.. P.S. Ihanaa ja aurinkoista kesää! ^w^

    VastaaPoista