Toukokuu (kännykkä)kuvina

Kevään viimeistä päivää viedään. Joten, mitä mun toukokuuhun oikein kuuluikaan? Kaikki seuraavat kuvat
on otettu kännykän kameralla.

Luna-terrierin kanssa ollaan käyty Rajasaaressa, herätty aamukuudelta mun sängystä ja otettu pari yhteiskuvaa lähipuistossa.

Maistoin uusia makuja. Hernesaaren Birgitassa vegepurilainen, Tutti frutti Juizy (kerrankin karkkia ilman liivatetta!), kaakaota ja Mäkissä kinuski-sundae.


Otin noin miljoona selfietä ja peilikuvaa.

Koska sushi on parasta, kävin pariin kertaan sitä syömässä. Roballa sijaitsema Yamato on ehdottomasti mun suosikkipaikka, sieltä löytyy myös kasvissyöjälle hyvä valikoima.

Oon keikkaillu Tavastialla (Sanni)...

..ja käynyt leffassa.

Sekä nähnyt kavereita :---)

Huomenna palaan koulunpenkille, jossa edessä on parin viikon historiankurssi. Suoritettavana on hissa2:nen (normilukiossa HI3). Täytyy myöntää, että en tajua historiasta pätkääkään, pärjään paremmin matemaattisissa aineissa. Tavoitteena onkin suoriutua edes läpi, koska kurssiarvosanat eivät loppujen lopuksi vaikuta mitään jatko-opintoja suunnitellessa.

Kesää odotellessa ♥

Vastavaloon

Kummallisia nää mielialan vaihtelut. Mulla on ollut loistava olo pari päivää, oon jaksanut puuhailla ja hoitaa asioita. Postausideoitakin pursuaa sitä tahtia, etten millään ehdi toteuttaa kaikkia. Kuitenkin tänään sain huomata, kuinka pienikin vastoinkäyminen saa kaiken kääntymään ylösalaisin. Yhtäkkiä tulevaisuus näyttää täysin toivottomalta ja elämänkipinän saa kaivaa monen monen kerroksen alta.

Huomenna olisi viidet ylioppilasjuhlat joihin osallistua, mutta koska syömishäiriö kummittelee taustalla ja varoittelee juhlapöytien herkuista ja sosiaalisista tilanteista, joissa puolitutut kyselevät omien opintojen etenemisestä ja voinnista, voi olla että skippaan muutamat.

Tämän päivän asun kävin kuvaamassa ilta-auringossa. Kuvia ei oikeastaan ole juurikaan muokattu, vaan aurinko heijastuu linssiin juuri oikeasta kulmasta aiheuttaen hauskan efektin. T-paita oli vaaleanpuna-musta, joten kokonaisuus koostui samoista väreistä :---)

Onnea kaikille valmistuneille, teillä on lupa juhlia!

Blogilista lopettaa

Suomalaisten blogien seuraamiseen tarkoitettu Blogilista lopettaa toimintansa maanantaina 01.06.

Meripihkaa on kuitenkin mahdollista seurata edelleen Bloglovin'in ja Bloggerin, sekä uuden Blogipolku-nimisen yhteisön kautta.

Toivottavasti näkyillään jatkossakin!

I've Been Up, I've Been Down

En oo oikeestaan kertonut täällä mitä mulle kuuluu. Jos saan jotain sepustettua luonnoksiin, sinne se jää, koska seuraavana päivänä olo voi olla jo päinvastainen. Enimmäkseen selviän, voin naurahtaakin jos tilanne niin vaatii, mutta suurimmaksi osaksi elämä on tällä hetkellä selviytymistä päivästä toiseen, aamusta iltaan. Yritän penkoa esiin positiivisia asioita, mutta sen eteen saa tehdä töitä.

Ostin jokin viikko taaksepäin kameraani infrapunalla toimivan etälaukaisimen. Kokeilin sitä viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja hyvin toimi. Helpottaa melkoisesti asukuvien ottamista, kun lähipiiristä ei löydy ihmisiä, jotka osaisi käyttää mun kameraa.

Mieliala ei ole ollut kauhean korkealla parin viime viikon aikana. Päädyin sunnuntaina uudestaan päivystykseen, tällä kertaa tiputukseen ja odottamaan psykiatria arvioimaan tilaa. Muistikuvat on katkonaisia, mutta pääsin kuitenkin kotiin maanantai-iltana. Vasta tänään fyysinen tila alkaa tuntua normaalilta. Aiheesta ei enempää, joten en vastanne tarkentaviin kysymyksiin.

Tämän päivän aloitin lähtemällä jo ennen seitsemää kameran kanssa rantaan. Ilma oli sateen jäljiltä harmaa ja merellä oli yhtä väritöntä sumua.
Iltapäivällä otettiinkin jo Lunan kanssa aurinkoa takapihalla. Ei olisi aamulla uskonut, että aurinko lämmittää jo näin paljon. Viime vuonna tosin tähän aikaan taidettiin nauttia jo helteistä.

Huomenna ajattelin hakea Eiran lukion kirjalainaamosta historia2:sen kirjan. Olen tosiaan valinnut kesäkuun kahdelle ensimmäiselle viikolle historiankurssin, ja koska olen aivan toivoton hissassa, on paras alkaa lukea jo pari päivää etukäteen jos mielin päästä läpi. Kiitettävää en edes lähde tavoittelemaan, ei joka aineessa tarvitse loistaa. Yritän ottaa koulun kanssa rennommin, olenhan edelleen toipilas.

Sielunmaisema valokuvin

Voimauttavan valokuvauksen kurssi loppui viikko sitten keskiviikkona. Harmi. Viimeiselle tapaamiselle piti koota kuvista ja teksteistä oma sielunmaisema. Itse lähdin lopulta toteuttamaan tehtävää muokkaamalla vanhoja kuvia, jotka löysin koneeltani.  Laitoin aina pari kuvaa päällekkäin ja lopputuloksesta tuli jopa omasta aika kiva. Mielialat, ikä sekä fyysinen vointi vaihtelevat, mutta aivan vahingossa taustalla olevat kuvat ovat kaikki keisäisiä. Taidan odottaa kesää enemmän kuin huomaankaan!

Mitä pidätte?

#SIIVOUSPÄIVÄ

HOX! Kaikki kuvissa olevat vaatteet on edelleen myynnissä, joten jos jotakuta kiinnostaa, niin voin myydä ja tuoda Helsingin keskustaan.

Ajattelin, että voisin heittää vanhoja vaatteita menemään. Itse asiassa oon miettiny tätä jo pidemmän aikaa ja Ikeakassillinen vaatteita on lojunut huoneeni nurkassa jo vuoden ajan. En vaan saa varattua pöytää kirppikselle, joten Siivouspäivä tuntuu hyvältä tavalta harventaa vanhojen vaatteiden kokoelmaa, ennen kuin vien loput UFF:in keräykseen.

Saa siis tulla huomenna moikkaamaan Punavuoreen Fredan torille, jee.

On vähän toi emo-vaihe jäänyt itellä jo taakse..

PS! En tiedä, miksi blogger rakeuttaa kuvat tuolla tavalla, mutta klikkaamalla tarkentuu.

PPS! Jos jotakuta kiinnostaa ostaa yo. vaatteita, niin lähtee 50snt-3€:n hintaan.

Mä olen tyhmä / sä olet tyhmä / mulla on diagnoosi

Mitä tehdä kun olo itsensä kanssa on lähes sietämätön? Kun aamulla ensimmäiseksi purskahtaa itkuun ja mieliala vain laskee päivän edetessä. On jossain niin kaukana oman mielensä sisällä, että todellisuus hämärtyy. Viime päivät on vaan kadonneet jonnekin, enkä pysty olemaan muiden seurassa.
Kävin eilen illalla kääntymässä päivystyksessäkin, mutten löytänyt sanoja kuvaamaan mielialaa ja tuntemuksia, joten ohje oli että kotiin, lääkkeet ja nukkumaan paha olo pois. Eipä lähtenyt, joten tässä yhä kärsitään suht' neuvottomana.

Olen käynyt läpi erilaisia ahdistuksenhallinta- ja tietoisen läsnäolon harjoituksia. Yksinään näitä on vähän vaikea toteuttaa, kun keskittyminen ei meinaa riittää ja olo on levoton. Jotain on kuitenkin yritettävä, itsensä vahingoittaminen on viimeinen vaihtoehto.

Keräsin alle keinoja, joita voi soveltaa kotioloissa, ja joista itse koen hyötyneeni edes vähän:

1. Hengitysharjoitukset. Hengitä syvään nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, toinen käsi rintalastan ja toinen vatsan päällä. Myös vatsan päällä olevan käden pitäisi kohoilla ylös-alas, jolloin hengitys menee palleaan asti.

2. Poimi lause tai sana. Toistele (laula) mielesi tuottamia negatiivisia väitteitä ja sanoja, kunnes ne kadottavat merkityksensä. "Mä olen tyhmä" alkaa kuulostaa tyhmältä kun sitä toistaa parikymmentä kertaa jonkin lastenlaulun sävelellä.

3. Kirjoittaminen. Kirjoita ajatuksia ylös, jotta saat purettua sekamelskaa päässäsi. Yritä tunnistaa ahdistavia ajatuksia ja siirtää ne pois mielestäsi.

4. Venyttely. Rauhalliseen venyttely lisää itsetietoisuutta ja kehotuntemuksia.

5. Lemmikit. Rapsuta koiraa, juttele kissalle, ota marsu syliin tai katsele kun yli-innokas hamsteri putoaa juoksupyörästään.

6. Musiikki. Kuuntele tai tuota itse. Angstibiiseissä vellominen kuitenkin vain pahentaa oloa.

7. Ympäristön tarkkailu. Vie huomio pois itsestäsi ja tarkkaile vaikka puupinnan tai kankaiden kuvioita, etsi asunnosta eri muotoja, materiaaleja, värejä ja niiden sävyjä, valoja ja varjoja, laseista peilautuvia heijastuksia. Keskity yksityiskohtiin.

8. Kehu ulkonäköäsi. Seiso peilin edessä ja vakuuta itsellesi olevasi kaunis ja kelpaavasi juuri tuollaisena. Etsi itsestäsi ainakin yksi asia, josta pidät. Edes se pikkurillin kynsi, jota et ole hermostuksissasi pureskellut pilalle.

Olisiko teillä toimivia vinkkejä, joilla olette saaneet helpotettua tai edes siirrettyä vaikeaa oloa?

Maailman ihanin tyttö

Olen ollut todella onnekas saadessani osallistua tänä keväänä Etelän-Sylin järjestämälle viiden kerran Voimauttava valokuvaus -kurssille. Olen käynyt läpi kuva-albumeita lapsuudestani, katsellut muistellut ja tuntenut, ja valinnut itselleni merkittäviä kuvia näytettäväksi pienelle ryhmällemme. Ollut valokuvattavana ja kuvaajana.

Ennen kaikkea olen saanut kokea olevani hyväksytty muiden silmissä ja sitä kautta löytänyt itsestäni hieman lisää hyviä puolia. Olen miettinyt miksi ihmiset ovat niin armottomia itselleen ja katsonut myös peiliin tämän oivalluksen kautta, miksi näen itsessäni aina vain huonot puolet ja kohtelen itseäni niin kuin kohtelen. Miksi näen itseni niin eri tavalla kuin muut minut näkevät?

"Voimauttavan valokuvan menetelmä perustuu lähtökohtaan, jossa korjaavat asiat tapahtuvat liittymisen kokemuksessa toisiin ihmisiin. Ihmisen on oltava ensin jonkun silmissä arvokas, ennen kuin hän voi olla sitä itselleen. Vaikka kyseessä on valokuvamenetelmä, ei voimauttavan valokuvan työväline oikeastaan ole valokuvaus, vaan katse ja näkemisen tapa – se, miten voimme tietoisesti valita katsoa toisin ja nostaa kuormittavien asioiden sijasta näkyväksi sellaisenkin ehjyyden, joka on niin haurasta, ettei se vielä ole oikeastaan edes olemassa. Menetelmässä korjaavaa nähdyksi tulemista rakennetaan yhteisöllisessä prosessissa, joka perustuu moniäänisyyteen, ja jossa valokuvaamiseen kytketään arvostava palaute. Viimekädessä tärkein tavoite on yksilön itsestään löytämä kyky katsoa itseään lempeämmin ja rakastavammin sekä toisia ihmisiä kuuntelevammin, myötätuntoisemmin ja arvostavammin." - ©

Kävimme muutama viikko sitten kuvauskerralla Suomenlinnassa. Sattui aivan ihana sää ja meillä oli parini kanssa todella hauskaa. Saatiin kunnon flow päälle ja kameran muistikortille tallentui n. 500 kuvaa, joista valitsin kehitettäväksi kolmisenkymmentä.

Näitä kuvia katsoo joka kerta vähän eri tavalla, mutta suurimmaksi osaksi oon tyytyväinen siihen miltä näytän. Osasta kuvista oikeesti näkyy se oikea Noora ilman syömishäiriötä.

Ensi viikolla on kurssin päätöskerta, jonne on Oma sielunmaisema -tehtävä toteutettavana. Minulla on jo visio siitä miten tulen tehtävän toteuttamaan, ehkä esittelen senkin täällä myöhemmin.

Ennen aamukahdeksaa

Kävin viikonloppuna aamuauringossa kuvaamassa. Heräsin taas monta tuntia ennen muuta maailmaa, ja koska ulkona oli niin lempeä valo ja mulla hyvä mieli, otin Nikonini ja lähdin lähipuistoihin kävelemään. Liikkeellä lisäkseni oli vain muutama koiranulkoiluttaja ja kolmosen spora.

Kaste peitti kasveja ja sai nurmikon kimaltamaan.

First pics of May. 

PS. sain myös kuvagallerian päivitettyä

Koska äiti on ihana

Toivottavasti kaikilla äideillä, ja muillakin, on ollut ihana äitienpäivä!
Itse heräsin tänään aivan liian aikaisin, kun koira hyppäsi viereen valtaamaan puoli sänkyä. Hetken se viihtyi rapsuteltavana, mutta pian oli noustava ylös ja ulos. Suunnitelmissani oli muutenkin nousta hyvissä ajoin, joten aikainen herätys ei liiemmin haitannut. Itse asiassa pidän aikaisista viikonloppuaamuista, niiden valosta ja tunteesta, että koko muu maailma nukkuu vielä.

Pari tuntia menikin askarrellessa paperiperhosia äitienpäiväkorttiin ja croisantteja leipoessa. Jälkimmäisiin meni kärsivällisyys, joten ulkonäkö oli mitä oli. Olin jo heittämässä tuotoksia roskikseen, mutta ihan hyviltä ne kuitenkin maistu.

Iltapäivälle oli varattu isovanhempien kanssa brunssi Fannystä, joka sijaitsee Bulevardilla Koffin puistossa. Mukava pikku paikka ja kasvisruokaakin oli tarjolla yli odotusten. Jälkiruoissa oli molemmissa liivatetta, mutta mullepa tuotiin pöytään ihan oma! Kahvila oli auki viimeistä päivää, mutta omistajat avaavat tilalle uuden ravintolan.

Mulla oli mukava päivä, vaikka aamusta tuntui että kaikki menee pieleen. Etenkin oli kiva kuulla pitkästä aikaa siskon kuulumisia. Harmittaa, kun äidin kanssa ei tullut juurikaan oltua, en saanut sanallisesti edes onniteltua. Mikä kuitenkaan estää viettämästä laatuaikaa mikä tahansa muu päivä, kun mukaan ei tarvitse mahduttaa muita sukulaisia?

ootd - ja pallohullu terrieri...

Heräsin aamulla aikaisin ennen polia ja kriiseilin varmaan yli puoli tuntia vaatekaapin edessä, kun ei ollut mitään päällepantavaa. Lopulta päädyin seuraavaan asuun, mutta ei noi kuvausyritykset oikein onnistuneet.

Yritin olla kätevä ja riehuttaa koiraa samalla kun otan muutaman kuvan vaatteista. Meillä on pihalla jemmassa pallo, jota käydään silloin tällöin heittelemässä. Jeejee! Luna alkoi väsähtää, joten kaivoin kameran esiin. Kun on otettu yksi kuva...

...ja olen ottamassa seuraavaa, kuvaan juoksee kaveri, jonka kanssa leikimme äsken tuolla pyöreällä-ihanan-rakastettavalla-BR-lelukaupan-halpisjalkapallolla. "Heitä vielä!"

sateensuojassa

Ja sitten me taas leikittiin kunnes alkoi sataa ja ne asukuvailut jäi siihen. Me ei kumpikaan haluttu kastua, joten painuttiin takaisin sisään. On toi cairn-tyttö aikas itsepäinen ja ihana ^____^

DIY: keväiset silkkipaperikukat

Tein näitä koristeita jo kevään alussa osaston katosta roikkuvaan oksaan, mutta koska bloggausintoni on ollut täysin nollalukemissa, en ole saanut julkaistua postausta aiheesta. Kukat ovat todella simppeleitä, mutta ihanan keväisiä ja kauniita. Näillä voi koristella myös ihan vain kimpun oksia tai mitä ikinä keksiikin.

Näihin kukkiin käytin toisiin valkoista ja vaaleanpunaista silkkipaperia (kerron esimerkissä kuinka näitä tehdään) ja toisiin valkoistaa ja hopeaa. Kukkia voi vielä elävöittää leikkaamalla terälehdet kahdesta eri sävyisestä vaaleanpunaisesta ja yrittää näin tehdä vaikkapa kirsikkapuun kukkia.

Välineiksi silkkipaperin, tai miksei myös kreppipaperin, lisäksi riittää sakset, liimaa, läpinäkyvää teippiä, kynä ja paperia.

Aluksi piirretään mallikukka tavalliselle paperille. Lehtien ei tarvitse olla symmetriset, kukista tulee oikeastaan jopa hauskemman näköisiä jos terälehdet ovat hieman eri muotoisia. Leikataan vaaleanpunaisesta silkkipaperista kukkia mallia käyttäen. (Vinkkinä: kannattaa asetella papereita päällekkäin niin, että yhdellä kertaa saa leikattua useamman kukan) Valkoisesta silkkipaperista tehdään heteet: leikataan n. 10cm kaistale, hapsutetaan se toiselta pitkältä sivulta ja kääritään/taitellaan rullalle.

Otetaan yksi kukka, jonka keskustaan tiputetaan pisara liimaa. Asetellaan toinen kukka edellisen päälle niin, että terälehdet ovat limittäin. Halutessaan voi laittaa useamman kerroksen. Päälle vielä toinen pisara liimaa, jotta "hederulla" pysyy paikoillaan. Taitellaan kukka kasaan ja avataan terälehdet varovasti.

Kiinnitin kukat oksaan teipillä, mutta uskoisin kuumaliiman tai rautalangankin toimivan.

Mitä pidätte?