Ei mun pitänyt tänne sairauksista kirjoittaa, mutta (kiitos todennäköisesti Instagramin) edellisen postauksen kommenttiboksiin tuli sen verran kysymyksiä aiheesta, että kerrotaanpa nyt kuitenkin.
Tuun todennäköisesti poistamaan tän postauksen myöhemmin!
Kuten oon aiemmin jo kirjotellu, ei mun olo oo ollut mikään mahtavin viime viikkoina. Oon parin viikon aikana käynyt psykiatrisessa päivystyksessä kolmesti. Ensimmäisellä kerralla mut vaan käännytettiin kotiin, toisella jäin yön yli kalium-tippaan ja psykiatri kävi haastattelemassa, tällä kolmannella jouduin juomaan lääkehiilet ja tuli lähete osastolle. Kun katsoo näitä kesän alkuja pari vuotta taaksepäin, taidan olla aika samassa jamassa kuin edellisinä vuosina. Itsemurhan partaalla vetämässä kaikki käsillä olevat napit naamaan. Joten nyt istun Aurorassa lyhyellä kriisijaksolla.
 |
love you webcam.. |
Mun on tehnyt viime aikoina mieli laihduttaa ja painokin on hieman pudonnut. Siitä on tosi ristiriitaiset tunteet, koska en halua huolestuttaa perhettäni, ja se estää myös hoidon saamista. Kilo lisää vaa'alla tuntuu maailman hirveimmältä, vaikka kuinka yrittäisi järkeillä sen olevan välttämätöntä hengissä pysymisen kannalta.
Sain tänään onneksi luvan käydä varatulla syömishäiriöpolin ajalla, tuntui että kerrankin hyödyin tapaamisesta ja sain uutta motivaatiota tilanteeseen anoreksian suhteen. Oon alkuviikon mennyt melkein nollakaloreilla ja alkaa ottaa jo sydämestä, joten pelästyin vähän itsekin. Varattiin aika sisätautilääkärille viikon päähän, edellinen olisi ollut jo viime viikon maanantaina, mutta kukapas makasi tiedottomana päivystyksessä? Sain myös paikan päällä juotavaksi nutrin ja mukaan ~3500kcal:n ateriasuunnitelman, jota aion täällä noudattaa, vaikkei mielialaosaston hoitajien resurssit riitä pöydässä vahtimiseen. Kunhan joku kokoaa aterian mun kanssa, se riittää.
 |
..and love you nutri |
Suunnitelmat jatkon kannaltakin alkaa selkiytyä, joten itselle jää tehtäväksi näin alkuun vain selviytyä hengissä ja oppia sietämään erilaisia tunteita. Oon
vähän tosi pettynyt kun lukiokurssi jäi taas kerran suorittamatta, mutta ehkä taas jälleen kerran pitäisi keskittyä vain itseensä ja paranemiseen. Toivotaan, että vointi lähtisi pikkuhiljaa parempaan päin.
Ana ja ehkä Jennakin lupas tulla huomenna moikkailee, on jotain odotettavaa tähän tylsään osastoarkeen.